On hassua, miten sitä voi löytää itsensä aivan uudesta tilanteesta. Juuri kun olet kuvitellut ajattelevasi tietyllä tavalla (luutuneesi paikoilleen), jotain sellaista tapahtuu, mikä mullistaa maailman tai vähintäänkin avartaa sitä. Ikään kuin aivoissa tapahtuisi jonkinlainen klik. Kirjoitan tätä tekstiä Tampereen yliopiston kirjastossa ensimmäisen orientaatiopäivän päätteeksi. Minusta tuntuu kuin olisin samaan aikaan se yli 20 vuotta sitten opintojaan aloittanut, mutta myös Niina 44v, ensimmäisenä koulupäivänä.

Paljon on muuttunut vuosien aikana eikä vähiten Tampereessa. Parasta tässä päivässä on ollut oivallinen (aikuisopiskelijoiden) tutorryhmä, jonka kanssa olemme tutustuneet kampukseen, käyneet kahvilla ja syömässä ja istuneet luennoilla.  On niin mukavaa tuntea kuuluvansa joukkoon ja puhuvansa samaa kieltä. Sitä en ollut uskonut löytäväni tällä reissulla. 

Ehkä jotain mullistavaa lähdimme hakemaan Belgiasta samaan aikaan kuin jotain yhteistä. Molempia on saatu tähän mennessä, mutta eri tavalla kuin alun perin ajattelin. Esimerkiksi parhaita yhteisiä hetkiä koimme mielestäni Suomi-lomalla tänä kesänä. Koko Ryhmä H(au)n matkustaminen saattoi olla paikoin koomistakin katseltavaa, sillä autoa tuskin olisi voinut pakata täydemmäksi, mutta erityisiä latvaräjähdyksiä ei juuri koettu tiiviin yhdessäolon aikana. Oikeastaan päinvastoin – ryhmä tuntui hitsautuvan paremmin yhteen. Positiivista oli, että nyt se surullisenkuuluisa auto toimi varsin moitteettomasti ja sillä ajettuani havaitsin sen aika hyväksi menopeliksi. 

Suomessa juniori paineli ensimmäisenä metsään, sillä hänestä oli ihanaa kulkea vapaasti ja valvomatta tutuissa paikoissa. Perhe jakaantui aluksi kuka mihinkin suuntaan ja oli aika mahtavaa, että teinit saivat viettää aikaa kavereiden kanssa. Eipä heitä paljon näkynytkään ennen kokoontumisajoja pohjoiseen. Minä pääsin sittenkin kesäteatteriin ja sukulaisia oli ihana nähdä. Suomi-loman kruunasi viikko Kuusamossa, jossa vaeltamisia ei haitannut edes viileä sää. Ajattelutavan muutosta kuvaa ehkä se, että laivamatkat eivät enää ole tapa rentoutua tai tehdä ostoksia, vaan tapa päästä paikasta A paikkaan B.

Mökkiloman ja automatkan jälkeen talo Belgiassa tuntui valtavalta. Koirat olivat taas kuin kotonaan. Itse ehdin lähinnä pestä pyykit ja lähteä takaisin Suomeen. Vastoin ennakko-oletuksiani aloitan nyt hallintotieteiden pääaineopinnot yliopistossa. Käytännön toteutus on pääsääntöisesti verkon varassa, mutta jatkossa on mahdollista harkita paluuta kotimaahan aiemmin. Toki se vaati vähintään jonkinlaisen työpaikan, sillä opintotukikuukauteni ovat aikaa sitten käytetty. Voi että olisi mahtavaa, jos voisi vain opiskella kaiket päivät! Olisinpa silloin ennen tajunnut, mikä etuoikeus se on.

Kesäloma on ollut pitkä ja lapsoset taitavat jo odottaa koulun alkua. Ekaluokkalainen on luopunut molemmista etuhampaistaan (joista toista irrotettiin koko perheen voimin ja toisen hän irrotti ihan itse).  Vuosi sitten odotimme myös koulun alkua, mutta kaikki oli jotenkin niin uutta ja vierasta, ettei tiennyt, mitä odottaa. Nyt minusta tuntuu siltä, että koko perheellä on paljon helpompaa suunnitella tulevaa syksyä, on se sitten syksyn harrastuskattausta tai jotain muuta. Middle schoolilaisemme aloittavat myös ruotsin ja äidinkielen opiskelut Kulkurikoulussa verkko-opintoina. 9 -luokkalaiselle motivaattorina toimii spekulointi aikaisemmasta paluusta Suomeen. On mahtavaa, että on olemassa erilaisia vaihtoehtoja, valintoja, polkuja.