Alkuasetelma: perheessä on kaksi vanhempaa, neljä lasta ja kaksi koiraa. Perheen isä tekee reissutöitä siellä ja tuolla, enimmäkseen tuolla jossain.

Perheen kaksi aikuista huomaavat, että viimeisen kymmenen vuoden aikana he ovat asuneet saman katon alla käytännössä 1,5 vuotta ja tilanne jatkossa ei näytä perheelle yhtään sen lupaavammalta. 

Ratkaisu: perheen kaksi aikuista päättävät, että keinona yhdistää perhe on lähteä jonnekin aivan muualle, ulkomaille, sinne minne pääsee ja minne miehen työnantaja on valmis koko perheen lähettämään.

Hinta (tämän mennessä): yksi virkaura on kokonaan katkolla, minulla on pieni huoli toimeentulosta (on olemassa komennettuja ja lähetettyjä työntekijöitä ja meidän tapauksessamme vaimon läsnäoloa ei korvata) ja meillä on kaksi kiukkuista teiniä. And I think there is more to come.

IMG_2522.jpgMuuttomatka heinäkuun lopussa meni varsin kivuttomasti Helsingistä Tallinnaan lautalla, sieltä autolla Baltianmaiden kautta Puolaan, Saksaan ja lopulta Belgiaan. Toki takamus oli pitkistä istumispätkistä kovilla. Tiet olivat itse asiassa tosi hyvässä kunnossa ja mäkkäreitä olisi löytynyt koko matkalta, mikäli siis tykkäisi syödä amerikkalaistyylisissä hampurilaisravintoloissa. Koirat ja lapset selvisivät pitkistä ajopätkistä todella hyvin. Itse en uskaltautunut auton rattiin ja moottoriteillä elävä navigaattori oli tarpeen. Kummasti pärjää nykyisin ebookersin ja vastaavien palveluntarjoajien avulla majoitusvarauksissa, vaikka populaa on näinkin paljon liikkeellä.

Saavuimme Belgiaan sunnuntaina ja totesimme (myös ennakkovaroituksen saatuamme) että täällä, katolisessa maassa ja toisin kuin Suomessa, kaupat eivät ole sunnuntaisin avoinna. Toki lukuunottamatta pieniä (ja kalliita) pikakauppoja.

Talo oli parempi kuin kevään katselmukselta muistin, mutta muuttokuorma ei ollut vielä saapunut ja sitä odotettiinkin sitten reilu viikko. Pari pakollista Ikea -keikkaa piti suorittaa ihan vain selviytymisen vuoksi ja miehen iloksi. Asketismilla on rajansa, minulle ainakin ja muuttokuorma oli enemmän kuin tervetullut purettavaksi. Tosin lapsille olennaisinta taisi olla wi-fi:n saaminen kuntoon, jonka jälkeen kolme vanhempaa lasta viihtyivät hyvin myös patjamajoituksessa. Juniorin energianpurkuun piti yrittää löytää luoviakin keinoja. Koirista kaikki oli vain ihanaa, kun kaikki olivat samassa paikassa ja ulkona on aidattu piha, jonne pääsee lähes vapaasti. Tätä kirjoittaessa tavarat ovat jo paikoillaan, mikä on oikein mukavaa. Ja koirista edelleen kaikki on ihanaa.

Vaikutelmia ja vettä

Asuinpaikkamme on tiheään rakennettu ja hyvin hoidettu kaupunkilähiö. Puutarhat ovat vehreitä ja talot varsin persoonallisia kivitaloja. Lähes jokainen postilaatikkokin on erilainen. Puistoja löytyy lähistöltä useita ja niissä on rinnakkain leikkipuisto ja puisto koirien käyttämistä varten. Myös kakkapussiroskikset ovat erikseen.

Ensikokemuksen perusteella Belgiassa kierrätetään paljon. WC -pönttöjemme vesi on sadevettä, jota kerätään talossa olevaan säiliöön ja joka kulkee putkiin vaihdettavien suodattimien kautta. Jätepussien pitää olla tietyn värisiä juuri sen alueen jätesäkkejä ja ne noudetaan vain tiettynä viikonpäivänä. Väärin pakattu tai väärä säkki jää noutamatta. Säkkejä ei saa myöskään viedä liian aikaisin kadun varteen noudettaviksi. Paperit, kartongit ja muovit ja tölkit kerätään omissa satseissaan samoin biojäte ja lasi. Vesijohtovesi on sinänsä käyttökelpoista, mutta hyvin kalkkipitoista ja pullovedestä on tullut kovin arvokasta ja herkullista koko populalle. Ajatella, että Suomessa sitä aarretta tulee suoraan vesijohdoista!

Valvontaa ja vierautta

Muuttaessa Belgiaan pitemmäksi aikaa EU/ETA alueeltakin tulevien pitää rekisteröityä siihen kuntaan, johon muuttaa. Rekisteröitymätön voidaan karkottaa maasta ja poliisi tullee tarkistamaan, että todella asumme täällä. Mietinpä mielessäni, millaista resurssia Suomen kunnissa tarvittaisiin, jos jokaisen kuntaan tulijan pitäisi käydä ilmoittautumassa kunnantalolla. Toisaalta siinä olisi mahdollisuus toivottaa uusi kuntalainen tervetulleeksi.

Muutto uudelle paikkakunnalle lienee aina haaste. Muutto vieraaseen maahan ja uuteen kulttuuriin lienee isompi haaste. Me saimme perheenä hiukan pehmeämmän laskun, koska vietimme tänä kesänä kolme viikkoa Roomassa, mutta se oli lomaa ja se ei sinänsä helpota vierauden tunnetta Belgia -arjessa. Tekstit kaupungilla ja kaupassa ovat ranskaksi ja flaamiksi. Itse osaan ranskasta alkeita ja flaami näyttää osin saksalta. Kuullusta kielestä en ymmärrä oikeastaan mitään ja kynnys lähteä asioimaan on korkea, vaikka käsittääkseni englannilla selviää aika pitkälle.

Koska muuttokuorman purkaminen ei toimi enää syynä pysyä kotosalla, jatkossa minun on pakotettava itseni liikkeelle tavalla tai toisella tai jään neljän seinän sisälle (kolmeksi vuodeksi). Olen myös aikuisikäni määrittänyt itseni hyvin pitkälti työn kautta ja jotain pitää löytää tilalle. Työminää ja työkavereita on kyllä ikävä. Ja ystäviä kaipaan myös.

Elokuu on Belgiassa lomakuu. Meidän lasten koulut alkavat vasta 1,5 viikon päästä. Lomaillaan siis vielä siihen saakka ja minä yritän bongata itselleni ainakin sopivan ranskan kurssin.