Kävin taas viikon visiitillä Suomessa. Kevät on jo pitkällä ja sain tehdä kirjaimellisesti hartiavoimin töitä saadakseni talon pihan ajettua ei-moottoroidulla ruohonleikkurilla. Omenapuut kukkivat hurjasti eli syksyllä saattaa olla erinomainen sato. Ei sillä, että olisin sitä poimimassa. Talo on edelleen myymättä. Taas käydessäni siellä totesin, että ottaisin sen minä päivänä tahansa mukaani, jos vain voisin. Näitä ihmisiä on myös ikävä, mutta työkuormaa ei; paitsi ehkä kirjastossa.

---

Yliopiston ovet tuskin aukenivat tämän vierailun perusteella. Pääsykokeisiin osallistui noin kolme luentosalillista kokelaita ja alkukarsinta tapahtuu monivalintakysymysten perusteella. Tipun todennäköisesti ennen kuin päästään esseisiin. Olihan se melko vakava tunnelma Alakuppilan lähistöllä. Sivuille ei vilkuilla eikä vieruskavereille puhuta, kun tulevat kuntajohtajat ja sen sellaiset kilpailevat tulevaisuudesta. Kontrasti lasten kouluun tai vaikka kansainvälisten ladyjen tapaamiseen oli aikamoinen, sillä täällä joku tulee aina keskustelemaan jotain, varsinkin, jos olet yksin. Kunpa nuo tulevaisuuden toivot tietäisivät, että kaikki on mahdollista vielä tuossa vaiheessa. 

 

Joinakin päivinä koti-ikäväni (Suomeen) ja tämä "kultainen häkki" ahdistaa minua enemmän kuin toisina. Ja mitä ihmettä minä valitan? Minulla on vapaus hypätä metroon ja painella ties mihin puistoon, kauppaan tai treenaamaan täällä Brysselissä ja rajoitteet toimia ovat vain omassa päässäni, kielitaidossani (ja rahassa). Voin halutessani vaikka nukkua tai lukea koko päivän tai tuijottaa töllöä, mistä mitään em. en tee, koska lähes jokaiselle päivälle on joku meno jonnekin (onneksi) ja aika usein jonkun kanssa. Valitan itsekkäänä tarvettani olla joku muukin kuin puoliso ja äiti, siivooja, pyykkäri ja kokki. (Juuri kun naputin teinille oman navan ympärillä pyörimisestä). Valitan riippuvuuttani ja yritän itsekin vakuuttaa itselleni olevani tarpeellinen ja merkityksellinen. Joku. 

 

Koulua on jäljellä vielä kahdeksan päivää. Viimeisinä päivinä viedään projekteja loppuun, vietetään mm. luokan juhlia, on siirtymisseremonia (6. luokalta Middle Schooliin) ja taitavat nuo kuutoset vierailla Walibi -huvipuistossakin. Esikoisella on ihan vakavasti otettavat loppukokeet juuri meneillään. Pelit alkavat myös olla lopuillaan niin jalkapalloilijalla kuin baseballin pelaajalla. Pidän joukkueen baseball -valmentajasta. Huomaa, että hän on sotilas evp., sillä palaute niin hyvässä kuin pahassa tulee pelaajille suoraan ja välittömästi, minkä jälkeen asia on käsitelty. Ja joukkue toimii peli peliltä paremmin. Täällä tytöt baseball -joukkueessa ovat harvinaisia, sillä he pelaavat (USA:ssa) softballia. Harvinaisuutta saattaa kuvata se, että lapsonen on saanut useammin kuin kerran osumaa syöttäjän pallosta (pitäisi katsoa sinne minne heittää, eikä lyöjää). Olihan meillä onnistuneet rippijuhlatkin, suomeksi. Kun katsoo näitä lapsia, niin "häkkini" on hyvin pieni hinta.

 

Nyt loppuvuodesta vapaaehtoisille vanhemmille on tarjolla useampikin kuin yksi tilaisuus koululla. Keskiviikkona menen itse Middle-High School kirjastoon lounaalle, mikä on oikein mukavaa. Ensi lukuvuonna suunnitelmissani on olla kahtena päivänä viikossa kirjastohommissa, toinen ECC/ES:n kirjastossa ja toinen MHS kirjastossa.  Fasiliteetit molemmissa kirjastoissa ovat upeat ja palkattuna molemmissa on opettaja-kirjastonhoitajia, joiden pääasiallisena tehtävänä on opettaa oppilaita. Vapaaehtoisilla tehtävänä on kirjojen hyllytys ja joskus asiakaspalvelua yms. Kulttuuri on erilaista (myös molemmissa saman koulun kirjastoissa), mutta käyn vapaaehtoisena, koska koen itseni hyödylliseksi ja arvostetuksi. Ja pääsen kirjojen pariin.

 

Jalkani ei suo juoksua minulle edelleenkään, mikä turhauttaa enemmän kuin pystyn sanoin kuvaamaan, mutta Tunturi -pyöräni on ollut ahkerassa käytössä. Minun suunnistustaidoillani lenkeistä tahtoo tosin tulla joka kerta hiukan ylipitkiä, mutta ainakin toistaiseksi olen löytänyt takaisin. Paikalliset pyöräilyreitit ja -kaistat ovat todella hyviä ja erityisesti metsäreitit erinomaisia. Maisemat ovat täällä hyvin nyt hyvin vehreitä ja puutarhoissa ja puistoissa kukkaloisto on huikea. Minä kaipaan kesytöntä korpea.

 

Tällä hetkellä tulevalle kesälomalle on varattuna kolme majoitusta, kaksi laivamatkaa ja yksi mökkiviikko. Ja autonkin pitäisi nyt olla kunnossa. Suuntaamme siis piakkoin Suomeen. Liekö se paluu.